Kohta kaikki on Kivistössä toisin

Kävin tänään Vantaan Kivistössä. Kerta oli elämäni ensimmäinen. Kyse oli työasioista ja määränpäänä paikallinen koulu. Sinne meneminen joukkoliikennekyydillä oli kieltämättä aika kiinnostava seikkailu.

Menin tutkimaan Reittiopasta, kuten HSL-alueella asuva joukkoliikennekäyttäjä mitä luontevimmin tekee. Kotoani Helsingin Kruununhaasta minulle tarjottiin seuraavanlaisia vaihtoehtoja:

• M-juna ja bussi, tunti ja neljä minuuttia.
• M-juna ja bussi ja bussi, tunti ja 12 minuuttia.
• Bussi ja U-linjan bussi Keimolaan ja kävelyä epämääräisissä pöpeliköissä ja työmaa-alueiden reunoilla ja polttoaineletkujen katveessa ja vanhalla Hämeenlinnantiellä (mikä muuten myös oli lopullinen valintani), tunti ja kaksi minuuttia.

Kivistö näyttää kartalla tältä. Musta viiva on Kehärata. Punaisella on ympyröity jotain. Kuva: Vantaan kaupunki.

Keimolanportin Neste on minulle tuttu paikka lähinnä siitä, että kerran olen pysähtynyt sinne juomaan kahvia ja syömään lihapiirakkaa tai munaleipää, en muista kumpaa. Muina kertoina olen ollut lähinnä bussin kyydissä, kun lentoasemalle menijät ovat siinä kohtaa vaihtaneet linja-autoa päästäkseen lopulta ilmaan. Tai kun lentoasemalta tulijat ovat siinä kohtaa vaihtaneet linja-autoa päästäkseen lopulta Uudenmaan ulkopuolelle.

Nyt minä kuitenkin astuin bussista ulos, ja niin sitten kävelin, havumetsäsaarekkeen läpi, asfalttisen tien yli, kaikenlaisia rakennustyömaita nähden. Lopulta olin koulun edustalla aivan hyvissä ajoin ja haastattelin viittä kolmas- ja viidesluokkalaista oppilasta erääseen esitteeseen, jonka kaikki vantaalaisessa kotitaloudessa asujat pääsevät vielä ennen heinäkuun ensimmäistä päivää näkemään.

Näin pääsemmekin asioiden ytimeen. Kotitalouksiin jaettava esite ja Kivistön eteläosissa näkyvät työmaat ovat nimittäin merkki samasta asiasta. Isosta K:sta, jos niin haluaa sanoa. Kehäradasta. Se muuttaa Kivistössä ihan kaiken. Ei enää bensankatkuista harhailua Keimolanportin luona pysähtyvästä U-bussista pientaloalueelle. Tulevaisuudessa mennään sen sijaan junalla paikkaan, jossa on pientalojen lisäksi kauppakeskus ja kerrostaloja. Tästä kaikesta olen tietysti kuullut ennenkin, mutta merkitsikö mikään oikeasti mitään ennen kuin kävin Kivistössä? Ei oikeastaan.

Kivistöön nousee kerrostaloja, ja niiden edessä keskellä liikenteenjakajaa istuu betoniporsas, josta nousee kyltti, joka kertoo, että vieressä on koulu.

Kuten tästä epätarkasta ja hätäisestä kuvastakin näkyy (mitään muuta en jostain syystä muistanut kännykälleni tallentaa), Kivistöön on noussut kerrostaloja ja nousee tämän tästä. Asema on odottanut vieressä valmiina jo syksystä asti. Rakennustyömaamaisen harmaa olemus on merkki tulevasta, erilaisesta maailmasta. Kesällä Kivistössä järjestetään asuntomessut, ja koulukin muuttaa uusiin tiloihin ensi vuonna.

Kehäradasta on tietysti puhuttu kaikkein eniten nimenomaan rautatieyhteytenä lentoasemalle. Sekin on toki dramaattinen muutos, mutta lentoaseman joukkoliikenneolosuhteille tapahtuvaa muutosta ei voi verratakaan siihen, mitä tapahtuu Kivistössä. Siinä missä yhteydet Kivistöön esimerkiksi Helsingin keskustasta ovat nykyään pitkälti hitaita, harvoja ja vaihdollisia, ensi kesästä alkaen ne ovat tiiviitä, nopeampia ja vaihdottomia. Muuallekin pääsee, poikittaisiinkin suuntiin.

Kontrasti nykytilanteeseen on valtava. Kivistö on perinteisesti ollut pieni ja pientalovaltainen. Nyt Kivistöstä tulee suuri ja kerrostalollinen. Tiivisliikenteinen raideyhteys on ensimmäinen suuruuden merkki, alueen asukasluvun kasvaminen seuraava, ja lopulta Keimolan bensa- ja dieselpumppujen katveessa päätyy harhailemaan yhä harvempi.

Johannes Laitila
tiedottaja, HSL