Pyöräily on paras tapa liikkua – ainakin hyvän sään aikana

Ilma on raikas ja suloisia tuoksuja täynnä heti aamukuuden jälkeen, kun poljen kohti työpaikkaa. Voin pitää yllä hyvää vauhtia, sillä pyörätiellä ei ole tähän aikaan vielä tungosta. Maisemat vaihtuvat vilkkaasti, ja mietin samalla, miksi pyöräily on niin mukavaa.

Pyörällä on helppo liikkua. Kulkeminen ei ole muiden aikatauluista kiinni. Pyörällä voi poiketa pyörätien sijasta vaikka metsäpolulle eikä pyörälle ole vaikea löytää pysäköintipaikkaa. Tarvittaessa pyörän voi kantaa vaikka sisälle. Pyörän hankkimisen jälkeen pyöräily ei maksa mitään. Pyöräily on erinomaista hyötyliikuntaa. Pyörällä pääsee paikasta toiseen omassa tahdissa. Keskustassa ja lyhyillä matkoilla pyörä on usein autoa nopeampi kulkutapa. Pyöräily ei aiheuta päästöjä eikä melua. Pyöräilemällä voi kätevästi tutustua uusiin paikkoihin ja mennä vaikka eväsretkelle kaverin kanssa.

Pyöräilyn monista hyvistä puolista huolimatta harvalle se on kuitenkaan pääasiallinen kulkumuoto. Pyöräilyn kulkutapaosuus pääkaupunkiseudulla on noin kahdeksan prosentin luokkaa. Talvella se on sitäkin alhaisempi. Helsingin seudun pohjoinen sijainti ei kuitenkaan ole syy vähäiselle pyöräilylle. Suomen johtavassa pyöräilykaupungissa Oulussa pyöräilyn kulkutapaosuus on noin 22 %. Vain noin 40 % ei pyöräile talvisin lainkaan, kun sama luku on Suomessa yleensä 60–80 %. Oulussa pyöräilykult­tuurilla on pitkä historia. Pyöräilyn mahdollisuuksia on edistetty järjestelmällisesti jo 1960-luvulta alkaen. Talvipyöräilyä on tuettu muun mu­assa talvikunnossapitoa ja priorisointia kehittämällä. Tällä hetkellä Oulussa on käynnissä kehittämishanke, jossa talvipyöräilyn edistäminen tukee Oulu-brändin rakentamista.

Pyöräilyä pyritään edistämään kansallisellakin tasolla. Liikenne- ja viestintäministeriön keväällä 2011 julkaisema ”Kävelyn ja pyöräilyn val­takunnallinen strategia 2020” pyrkii saamaan pyöräilylle oman, poliit­tisesti tunnustetun aseman liikennejär­jestelmässä muiden kulkutapojen joukossa. Strategia ja siihen liittyvä toimenpidesuunnitelma muo­dostavat kokonaisuuden, jonka tavoitteena on lisätä kävely- ja pyörämatkojen määrää 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja vastaavasti vähentää henkilöautomatkoja.

Toimenpidesuunnitelman tavoitteena on kannustaa ja mahdollistaa ihmisiä va­litsemaan pyöräily ainakin osalla matkoistaan. Pyörämatkatavoitteen saavut­tamiseen tarvitaan vain 1–2 uutta pyörämatkaa viikossa henkilöä kohti, kun laskuissa ovat mukana kaikki ne suomalaiset, joille pyöräily on iän ja terveyden puolesta mahdollista.

Helsingin seudulla on käynnissä HSL:n vetämä projekti, jossa määritellään Helsingin seudun pää­pyöräilyverkko ja sen laatukäytävät, jotka yhdessä kattavat merkittävimmät työmatka- ja asiointireitit. Laadukas ja toimiva pyöräilyverkko tekee pyöräilystä todellisen kulkutapavaihtoeh­don. Verkkoa kehittämällä voidaan parantaa pyöräilyn kilpailukykyä. Työ on osa Helsingin seudun liikenne­järjestelmäsuunnitelmaa (HLJ 2011). Pyö­räilyn pääreittien parantamista korostetaan myös valtakunnallisessa kävelyn ja pyöräi­lyn toimenpidesuunnitelmassa.

Työssä hahmotellaan yhtenäinen, jatkuva ja laadukas verkosto, joka lisää pyöräilyn houkuttelevuutta. Suunnitelmassa määritel­lään pyöräilyn tavoiteverkko vuodelle 2020 sekä toteuttamisohjelma, jossa on listattu kiireelliset, vuoden 2016 loppuun mennessä toteutettavat toimenpiteet. Mukana työssä ovat Helsingin seudun kunnat ja Uudenmaan ELY-keskus.

Helsingissä on käynnissä pyöräilyn edistämisprojekti. Tavoitteena on nostaa pyörämatkojen osuus Helsingissä 15 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2010 osuus oli yhdeksän prosenttia. Muutokseen pyritään pyöräilykäsitystä uudistamalla: suunnittelussa pyöräilyä ei enää rinnasteta jalankulkuun vaan ajoneuvoliikenteeseen. Projektiin sisältyy mm. pyörätaskujen ja uusien pyöräteiden rakentamista. Suunnitteilla on myös helppokäyttöinen ja turvallinen pyörien säilytyskalusto esimerkiksi pyörien liityntäpysäköintiä varten asemille ja terminaaleihin. Pitkään vireillä ollut pyöräkeskus on toteutumassa Kampin Narinkkatorille ensi kesänä. Keskuksen on tarkoitus tarjota 12.6. lähtien mm. pyörien säilytystä, huoltoa ja vuokrausta. Samana päivänä otetaan käyttöön Töölönlahden ja Ruoholahden välinen Baana-pyöräilyväylä ja avataan Fiilari-näyttely info- ja näyttelytila Laiturilla.

Muillakin Helsingin seudun kunnilla on omia pyöräilyn edistämishankkeitaan. Esimerkiksi Vantaa on nostanut toimenpidelistalle erilaisia infran parannuksia kuten pyörätien jatkeiden merkitsemisen ajorataan, ajoradan ja pyörätien välisten luiskien korjaamisen, viitoituksen ja keskikatkoviivan merkitsemisen pääpyöräteille sekä liityntäpyöräpysäköinnin lisäämisen ja pysäköinnin turvallisuuden parantamisen.

Uutta kaupunkipyöräjärjestelmää on odoteltu Helsingissä jo muutaman vuoden. Vanhat kaupunkipyörät olivat viimeisen kerran käytössä kesällä 2009. Kahden eri kilpailutuksen jälkeen Helsinki on saamassa uudet pyörät kesäksi 2013. Kaupunkipyöriä on tulossa noin 500 kappaletta reiluun 30 telineeseen kantakaupungin alueelle. Pyörän käyttö edellyttää rekisteröitymistä, millä karsitaan pyöriin kohdistuvaa hävikkiä ja ilkivaltaa. Telineestä pyörän saa helposti käyttöönsä matkakortilla ja rekisteröinnin yhteydessä itse määrittelemällään tunnusluvulla. Kaupunkipyöräjärjestelmän halutaan olevan osa joukkoliikenteen matkaketjua. Jos järjestelmä osoittautuu toimivaksi, sitä on mahdollisuus laajentaa. Järjestelmän hankinnasta vastaa HKL.

Saavun työpaikalleni vajaan puolentoista tunnin ja 30 kilometrin jälkeen hikisenä, mutta onnellisena. Käyn pikaisesti suihkussa ja tartun päivän töihin. On tärkeää, että pyöräilyn infraan panostetaan ja pyöräilyyn kannustetaan niin työpaikan kuin viranomaistenkin taholta. Kaikista toimenpiteistä huolimatta on kuitenkin ymmärrettävää, ettei pyöräily sovi kaikille. Esimerkiksi 30 kilometrin matka voi olla joillekin joko ajallisesti tai matkallisesti liian pitkä. En itsekään polje sitä talvisin.

Tarja Jääskeläinen, erikoissuunnittelija, HSL

Kolmosen ratikka vie väärille raiteille. Auttaisiko kakkonen?

Ennen kolmonen oli yksi linja, jolla oli eri kirjaintunnukset kiertosuunnan mukaan. Nyt kolmoset ovat selkeästi kaksi eri linjaa, jotka molemmat ajavat samalla linjatunnuksella reittiään kahteen suuntaan. Linjojen uudet reitit on opittavissa ja niiden tunteminen osoittaa vielä tänäkin päivänä jonkinlaista helsinkiläisyyttä, mutta kovin helposti omaksuttavaa joukkoliikennettä ne eivät ole.

Joukkoliikenteen asiakkaalle on tärkeää päästä vaivattomasti lähtöpaikasta määränpäähän. Matkustamista helpottavat monet asiat, joista yksi on joukkoliikenteen linjaston selkeys. HSL saa toistuvaa palautetta kolmosen ratikoista, joiden kirjaintunnukset ja reitit ovat asiakkaiden mielestä epäselviä. Eräässä tyypillisessä palautteessa Rautatieasemalta Kallioon matkalla ollut asiakas kertoi katsoneensa vain, että kolmosen ratikka saapuu ja , ja nousseensa  kyytiin. Pian hän oli huomannut olevansa Aleksanterinkadulla, ja siten siinä väärässä kolmosessa.

Ratikkaliikenteen tulisi olla helppoa myös niille, joiden ratikkamatkat ovat satunnaisia tai jopa ainutkertaisia. Matkustamisen helpottamiseksi HSL pohtii kolmosratikan kirjaintunnuksista luopumista ja linjojen numerointia uudelleen. Linjasta 3B tulisi jatkossa linja 3 ja linjasta 3T linja 2.

Kolmosten lyhyt historia

Kolmosen ratikka on muodostunut instituutioksi puhuttaessa Helsingin raitiolinjoista. Kaupunkia kolmosen ratikka on kiertänyt vuodesta 1908 saakka. Reitti on vaihdellut vuosien saatossa, mutta kiertosuunnasta kertovat kirjaimet T ja B lisättiin linjanumeroon vuonna 1951. Nykyisin käytössä olevat kirjaintunnukset ovat siis olleet kolmosella käytössä varsin pitkään.
Helsingin kaupungin liikennelaitos ilmoitti vuonna 1953 poistavansa kirjaintunnukset ja muuttavansa 3B:n ja 3T:n linjoiksi 2 ja 3. Päätöstä perusteltiin johdonmukaisuudella, sillä kirjaimin osoitettiin jo silloin numeron mukaista päälinjaa suurelta osin noudattavia reittejä, jotka ovat päälinjaa lyhyempiä tai poikkeavat siitä jollain muulla tavoin. Samoin perustein linjoille annetaan kirjaimia tänäkin päivänä.

Kolmoset säilyivät kuitenkin ennallaan ja kirjaimet kertoivat kahdeksikkoa ajaneiden linjojen kiertosuunnan. Stadilaisille kolmosten reitit eivät tiettävästi ole tuottaneet juuri ongelmia, mutta monien muiden piti keksiä muistisääntöjä. Bort ja tillbaka, kuului eräs sääntö. Toinen muisti, että B till Berghäll ja T till Tölö.

3B ja 3T kiersivät kaupunkia eri suuntiin aina kevääseen 2009 saakka, jolloin uudet kiskot Kampissa ja Mikonkadulla avattiin ja kolmonen alkoi ajaa uutta rataa pitkin. Ennen liikenteen aloittamista Helsingin joukkoliikennelautakunta käsitteli sopivien linjatunnusten valintaa. Nykyisille linjatunnuksille esitettiin useita erilaisia linjastovaihtoehtoja ja linjatunnuksia. Yhdessä vaihtoehdossa 3B ja 3T olisivat saaneet linjanumerot 2 ja 5. Päätös oli, että kirjaintunnukset 3B ja 3T säilyivät, vaikka ne eivät enää kertoneet kiertosuuntaa, ja linjat 3B ja 3T muistuttavat muita raitiolinjoja, jotka ajavat samaa reittiä molempiin suuntiin. Erikoisuutena linjoilla on vain, että ne vaihtavat päätepysäkeillään linjatunnusta, koska ne eivät voi päätepysäkeillään ympärikään kääntyä. Päätepysäkillä 3B:stä tulee aina 3T, ja päinvastoin.

Kolmosten uusista reiteistä tiedotettiin runsaasti ennen liikenteen alkua. Silti moni asiakas joutuu edelleen väärään suuntaan menevään vaunuun. Useille vahinko käy, kun he aikovat nousta Rautatieasemalta 3B:n kyytiin, mutta nousevatkin linjan 3T kyytiin. Erehdys on ymmärrettävä, jos kolmosen vanhat reitit ovat vielä muistissa. Ensikertalaisille ja satunnaisille matkustajille kolmosen kirjainversiot jäävät mysteeriksi, josta saattaa aiheutua ylimääräistä päänvaivaa.

ps. 3B:n reitti on: Kaivopuisto – Eira – Kallio – Eläintarha ja 3T:n reitti on: Kaivopuisto – Kamppi – Töölö - Eläintarha

Millaista olisi joukkoliikenne ilman manuaaleja?

HSL:n verkko- ja mobiilipalvelu Reittiopas on palvellut matkustajia jo kymmenen vuoden ajan. Nykyisin se on yksi Suomen tunnetuimmista ja suosituimmista verkkopalveluista. Myös asiakaskyselyissä näkyy Reittioppaan suosio: suurin osa asiakkaistamme nostaa sähköisen aikataulutiedon paperia tärkeämmäksi.

HSL on matkalla kohti reaaliaikaista matkustustietoa. Uskomme, että tulevaisuudessa matkustaja voi käyttää joukkoliikennettä ilman manuaaleja. Se päivä on totta sitten, kun digitaalisilla näytöillä ja kännyköillä näkyy kulkuvälineiden reaaliaikaisen tilanne ja jatkuvasti päivittyvät älykkäät reittivaihtoehdot haluttuun päämäärään.

Samalla kun sähköisen tiedon määrä kasvaa, painetun aikataulutiedon merkitys vähenee. Vastaava kehitys näkyy jo vahvasti luettelobisneksessä; puhelinluettelot ovat muuttuneet sähköiseksi itsepalveluksi, kun tiedonhaku verkosta on muuttunut helpoksi ja edulliseksi.

HSL jakaa kotitalouksiin vuodessa yhteensä yli miljoonaa aikataulukirjaa. Määrä on vain kasvanut vuosikymmenestä toiseen. Joka kotiin jaettava kirja ei ole ekologisesti paras tapa välittää aikataulutietoa. Lisäksi kirja on sillä tavalla jäykkä tuote, että siihen päätyvä väärä tai muuutuva tieto ei ole muokattavissa painamisen jälkeen. Varmasti ajantasaisin aikataulutieto löytyy nykyään verkosta.

Ensi kesänä joukkoliikenteen kesäkausi supistuu kahdeksaan viikkoon. Helsingin alueella suunnitellaan aikataulutiedon välittämistä lyhyeksi kesäksi liikennevälinekohtaisten irtoaikataulujen ja sähköisen tiedon varassa. Irtoaikatauluja on jaossa kulkuvälineissä ja palvelupisteissä. Muissa HSL-kunnissa kesäkirja ilmestyy edelleen, mutta tuote on noudettavissa palvelupisteistä. Helsingin talviaikataulukirja jatkaa ilmestymistää, mutta kotijakelun sijaan suunnitelmissa on, että kirjastot voisivat toimia kirjan jakelukanavana.

Haluamme kuulla myös asiakkaiden toiveita siitä, missä muodossa ja millä tavalla aikataulutietoa halutaan. Toiveita ja kehitysideoita voit antaa tämän blogin kommenttiosion kautta.

HSL haluaa parantaa entisestään palveluaan. Sähköisten palveluiden sulautuminen osaksi joukkoliikennettä on oleellinen osa tätä kehitystä.

Terveisin HSL:n Viestintä