keskiviikko 6. marraskuuta 2013

JAG VILL ATT FOLK SKA VARA LAGOM BORTTAPPADE

Det slår nästan aldrig fel. Så gott som varje gång jag ger mig ut i kollektivtrafiken vaknar min inre Moder Teresa till liv och jag förvandlas till en varelse som mest av allt vill ställa saker tillrätta och göra tillvaron så enkel och behaglig som möjligt.

Om någon på spårvagnen talar engelska eller franska – eller rikssvenska för den delen – börjar jag genast fladdra med öronen för att försöka uppfatta vad de säger. Verkar de borttappade? Vet de vart de är på väg? Kan det vara så att de behöver lite hjälp?

Som något slags turisternas egen curlingförälder älskar jag att elegant blanda mig in i fullständiga främlingars samtal i hopp om att kunna komma till användning.

Sibeliusmonumentet? Då ska man snart hoppa av och promenera ett par minuter västerut. Skatudden? Då borde ni byta till fyrans spårvagn istället. Centrum? Dit hamnar vi alla förr eller senare. Och så tillägger man något artigt om hur trevligt man hoppas att de haft under sitt besök.

Man vill ju faktiskt att de ska ha trevligt. Jag är så trött på alla stereotyper om introverta finländare som muttrar på tilltal, blänger under lugg och helst inte kommunicerar alls om de slipper. Jag skulle hellre önska mig att turisterna åkte hem och berättade hur trevligt bemötta de blivit och hur positivt överraskade de är.

Handen på hjärtat hoppas jag, kanske aningens narcissistiskt, att de ska minnas just mig som en solig och hjälpsam räddare i nöden som satte silverkant på deras dag.

Med handen på hjärtat en gång till handlar det hela också mycket mer om mig själv och mina egna gamla rädslor än om några glada turisters eventuella uppfattningar om det finländska kynnet.

Där jag växte upp – långt ut på landet där det fanns betydligt fler träd än människor – fanns det inga större mängder kollektivtrafik. Där fanns exakt en busslinje som avgick ett par gånger om dagen och alltid körde samma rutt. Nästan alltid klev jag på vid den första hållplatsen och klev av när bussen parkerat sig på slutstationen. Det gick liksom inte att göra fel eller hamna särskilt mycket vilse.

När jag så kom ut i den stora världen visade den sig innehålla ett betydligt större utbud av busslinjer, tunnelbanor och spårvagnar, som alla åkte både hit och dit och snirklade sig fram genom tillvaron. Inte gick det att hålla reda på alla dem. Och långsamt växte en stegrande känsla av olust fram, att det kanske bara var jag som inte hade koll.

I många år åkte jag ogärna med okända linjer. Tänk om jag skulle gå av vid fel hållplats. Eller trycka på stoppknappen för tidigt eller för sent. Och hamna helt fel. Av någon anledning kändes det som ett outhärdligt pinsamt scenario. Jag vet inte vad jag trodde skulle hända – knappast förväntade jag mig att en hel buss skulle ställa sig och unisont vissla ut mig om jag tvekade inför att stiga av eller inte – men olustigt var det.

Mitt yngre, lättgenerade jag skulle varit så tacksam om någon solig och hjälpsam lokal förmåga hade anat min oro och klivit fram för att tipsa mig om hur man bäst skulle hitta dit jag skulle. Om inte annat för att distrahera bort den där fåniga nervositeten som bubblade i hela kroppen lagom som jag hunnit intala mig att bussen jag befann mig på i själva verket var på väg åt helt fel håll.

Dessvärre har mina närmaste vänner lagt märke till vad jag håller på med och så snart jag börjar flacka med blicken i turisters närvaro får jag höra att de där människorna helt säkert klarar sig galant och med största sannolikhet överlever dagen även utan min inblandning.

Man behöver inte rädda alla människor i världen hela tiden, visst är det så. Så numer hjälper jag mest till när jag reser utan sällskap.

För det är klart att turisterna överlever på egen hand. De kommer att hitta Sibeliusmonumentet, Skatudden och Designmuseet utan större problem och de kommer att hitta både till Dickursby och tillbaka oavsett jag finns eller inte. Det har bara inte med saken att göra.

Jag vill att de ska vara passligt borttappade så att jag får vara lite lagom hjälpsam och härlig och utåtriktad. Vi kan fylla varandras behov och önskemål för en stund och sedan åka hem och säga att det hände en så trevlig sak på stan idag och glädjas åt den, eftersom sådana inträffar bara alltför sällan. 

Tobias Larsson
Gästbloggare 

Tobias Larsson är rikssvensk frilansjournalist bosatt i Helsingfors sedan 2002, med lång och positiv erfarenhet av gemensamma färdmedel.

maanantai 12. elokuuta 2013

Runkolinjalla ei eksy

Linja 550 on tarjonnut runsaan seitsemän vuoden ajan kaivattua poikittaista yhteyttä idän ja lännen välillä. Tärkeä osa suosiota on myös raideliikenteestä tuttu yksinkertaisuus. Linjan reitti on yksinkertainen ymmärtää janakartasta ja liikenne on niin tiheää, että aikatauluja ei välttämättä tarvita.

Linja 550 perustettiin elokuussa 2006,  ja siitä tehtiin HSL:n ensimmäinen runkolinja vuonna 2013. Runkolinjoilla on samoja ominaisuuksia, jotka tekevät raideliikenteestä suosittua.
Linja 550 on ollut menestystarina, joka on saavuttanut asiakkaiden suosion ja noussut HSL:n vilkkaimmaksi bussilinjaksi. Linjalla 550 on tiheä vuoroväli, nopea liikennöinti (liikennevaloetuudet, omia joukkoliikenneväyliä ja –kaistoja, muita bussilinjoja harvempi pysäkkiväli ja elokuusta 2013 alkaen myös kokeiluluontoisesti avorahastus), reaaliaikainen matkustajainformaatio, kattava liikennöintiaika, sujuvat vaihdot ja muusta bussiliikenteestä erottuva brändi.

Miksi linja 550 on oranssi?

Toisin kuin kaupallisten brändien tärkein tehtävä on muista erottuminen, joukkoliikenteeseen liittyvien brändien tärkein tehtävä on tehdä palvelu asiakkaalle mahdollisimman ymmärrettäväksi. Kuntarajat ylittävänä joukkoliikennetoimijana HSL mahdollistaa HSL-alueen joukkoliikennebrändien, merkkien ja merkityksien yksinkertaistamisen ja yhtenäistämisen sen sijaan, että luotaisiin lisää uusia. Runkolinjojen näkyvin elementti on oranssi. Metrosta tuttu oranssi valittiin viestimään korkeasta palvelutasosta ja raideliikenteen kaltaisesta matkustamisen helppoudesta.
HSL luopuu myös Jokeri-nimestä, koska runkolinjoja tulee kaiken kaikkiaan toistakymmentä. Tällöin on selkeämpää, että runkolinjojen linjanumerot ovat tapa nimetä linjat erillisen nimen sijaan.  Jokeri-brändistä luovutaan myös siksi, että sitä ei lähtökohtaisesti suunniteltu skaalautuvaksi usealle linjalle, vaan enemmänkin vain linjan 550 tarpeisiin. Asiakkaalle ymmärrettävän brändiajattelun näkökulmasta linjan nimi Jokeri, lyhenne sanoista joukkoliikenteen kehämäinen runkolinja, on myös ongelmallinen, koska se ei kerro itse palvelusta lainkaan. Jokeri-nimestä luopumista tukee myös se, että Reittiopas ei tunnista Jokeri-sanaa eli asiakkaan pitää sähköisiä palveluja käyttäessään joka tapauksessa tietää linjan numero.

Kansainvälisten kokemusten mukaan tavanomaisen bussilinjan muuttaminen runkolinjaksi on lisännyt matkustajamääriä 30 – 50 %. Linjan 550 muuttaminen runkolinjaksi vuonna 2006 nosti matkustajamääriä arkipäivinä välittömästi 75 % ja sen jälkeen matkustajamäärien kasvu vuodesta 2006 vuoteen 2011 on ollut 40 %. Runkolinjakonseptia halutaan siksi HSL:llä laajentaa myös muille bussilinjoille. Vuonna 2011 valmistui HSL:n runkolinjastosuunnitelma 2012 – 2022, jossa ehdotetaan HSL-alueelle kaikkiaan 11 runkolinjaa vuoteen 2022 mennessä.

Aluksi runkolinjastoa laajennetaan parantamaan poikittaisliikenteen palvelua. Seuraava runkolinja on Helsingin linjan 78 pohjalta tehtävä runkolinja 560 Vuosaari – Malmi – Myyrmäki, joka hyödyntää uutta Paloheinään rakennettavaa Keskuspuiston alittavaa tunnelia. Linjan liikenne alkaa vuonna 2015. Vuonna 2016 aloittaa Helsingin linjojen 58 ja 58B pohjalta tehtävä runkolinja 500 Herttoniemi – Pasila – Munkkiniemi.

Arttu Kuukankorpi ja Jarno Ekström
HSL

perjantai 22. helmikuuta 2013

Linjan 55 reitti muuttuu syksyllä

Linjan 55 reitti muuttuu syksyllä
HSL kiittää kaikkia vilkkaaseen keskusteluun osallistuneita

Kumpula-seura ry on selvittänyt  linjan 55 liikennöintiä Kumpulanmäen kautta samanaikaisesti HSL:n blogikeskustelun kanssa. Seura on lähettänyt HSL:lle kirjelmän sekä tekemänsä asukaskyselyn yhteenvedon.

Sekä blogikommenttien että asukaskyselyn lopputulema on, että noin kolmannekselle asukkaista lisääntyvä bussiliikenne on ensisijaisesti häiriötekijä, kun taas kaksi kolmasosaa näkee muutoksen parannuksena Kumpulanmäen joukkoliikennepalveluihin.

Saatujen kommenttien pohjalta HSL on päättänyt, että linjan kaikki lähdöt ajetaan Kumpulanmäen kautta. Muutos tulee voimaan syysliikennekauden alkaessa 12.8.2013. Jatkossa linjan reitti kulkee Kumpulanmäen kautta linjan entiselle K-reitille: Kustaa Vaasan tie – Pietari Kalmin katu – Gustaf Hällströmin katu – Väinö Auerin katu – Intiankatu. Erillinen reitti 55K lakkautetaan.

Blogikommenteissa on esitetty myös monia muita kommentteja, jotka eivät ole rajoittuneet pelkästään linjaan 55. Kiitämme myös näistä kysymyksistä, ehdotuksista ja mielipiteistä, jotka ovat arvokasta palautetta jatkosuunnittelua silmälläpitäen. Monissa kommenteissa on kaipailtu takaisin linjan 55 vanhaa reittiä, ja yhtenä syynä on mainittu linjan hitaus Kalasataman kautta kulkevalla reitillään. Linjaa hidasti erityisesti marras-joulukuussa Hermannin rantatien ja Hämeentien valo-ohjausjärjestelmä. Tilanne on kohentunut vuodenvaihteesta lähtien, kun järjestelmään on tehty muutoksia.

Muutamissa kommenteissa on myös moitittu linjan pysäkkijärjestelyjä Hakaniemessä ja Kaivokadulla. Linjalle on toivottu pysäkkiä Ateneumin eteen. Harmillista, mutta linjan Keskuskadulla sijaitseva lähtöpysäkki ei mahdollista Ateneumin pysäkin sujuvaa käyttämistä. Hakaniemessä vuodenvaihteen reittimuutoksen yhteydessä käyttöön otetun pysäkin sijainti Hakaniementorin kulmassa puolestaan perustuu linjan Merihaan kautta kulkevaan reittiin.


Mennäänkö bussilla Kumpulanmäelle myös viikonloppuisin?

HSL:n tavoitteena on vähentää yksittäisten linjojen poikkeavia reittejä ja yksinkertaistaa joukkoliikenteen linjastoa, jotta joukkoliikenteen käyttäminen olisi helpompaa ja havainnollisempaa.

Miten linjan 55 reittimuutos Kumpulanmäen kautta vaikuttaisi liikkumiseesi? Onko mielestäsi suunnittelussa otettu huomioon sinulle tärkeät asiat? HSL:n joukkoliikennesuunnittelijat toivovat asukkailta ja Kumpulanmäen bussimatkustajilta kommentteja linjan 55 reittimuutoksesta.

Reittimuutos lyhyesti

Tiedelinja 506 sekä linjan 55 K-vuorot ovat syksystä 2009 kulkeneet Kumpulanmäen kautta. Tiedelinja liikennöi arkisin kello 05-22 ja linjan 55 K-vuorot ajetaan Kumpulanmäelle 07-17.

Kumpulanmäen joukkoliikenneyhteyksiä olisi mahdollista parantaa edelleen muuttamalla linjan 55 aamu- ja iltavuorojen sekä viikonloppuvuorojen reittiä kulkemaan Väinö Auerin kadun kautta. Muutos hyödyttäisi etenkin niitä Kumpulanmäen pysäkkien käyttäjiä, joille Kustaa Vaasan tien pysäkit ovat jyrkän mäen vuoksi hankalassa paikassa. Muutos parantaisi myös Kumpulan kampuksen sekä liikuntakeskuksen bussiyhteyksiä, kun bussi kulkisi Kumpulanmäelle myös viikonloppuisin. Varsinkin liikuntakeskuksen asiakkaille muutos olisi selvä parannus kulkuyhteyksiin, koska keskuksen käyttö painottuu iltoihin ja viikonloppuihin.

Kaikkien linjan 55 vuorojen ajaminen samaa reittiä helpottaisi myös reitin muistamista. Kumpulanmäellä on noin 600 asukasta ja kampuksella työskentelevien ja opiskelevien määrä on yli 6 000 henkeä.

Kumpulanmäki ei kuitenkaan ole bussiliikenteen näkökulmasta täysin ongelmaton paikka. Varjopuolena muutoksessa ovat Väinö Auerin kadun ahtaus ja talviliikenteeseen liittyvät ongelmat. Kumpulanmäen jyrkimpiin  kohtiin on asennettu katulämmitys varmistamaan bussien kulkua mäellä. Pahimmilla talvikeleillä myös pysäköintiä on rajoitettu, jotta bussiliikenteelle jäisi riittävästi kulkutilaa. Nykyiseen verrattuna bussiliikenne lisäisi myös melu- ja päästöhaittoja myöhäisillan ja viikonlopun tunteina. Reittimuutos pidentäisi myös matka-aikaa noin minuutilla Koskelan ja keskustan välillä.

Reittimuutos on mahdollinen aikaisintaan elokuussa 2013,  jos päätös tehdään alkukeväästä.