torstai 8. toukokuuta 2014

Pikkubussilla Paratiisisaarelle

Joskus aiemmin, hankalammassa elämäntilanteessa katselin sunnuntain Hesarin matkailmoituksia, kuin ulospääsyä etsien. Kotona pieni lapsi. En tiedä minne niiden mainosten perusteella olisin päässyt.  Kansainvälisillä lentokentillä en viihdy.

Olen keksinyt helpomman tavan matkustaa, jättää arki hetkeksi mielestä. Tarvitaan vapaata aikaa päivällä, huolella valmistetut eväät, vaatetus sään mukaan ja kartta.  Ja kyllä, jo rakkaaksi käyneellä pikkubussilla pääsee sopivan kävelymatkan päähän paratiisisaaresta! Meri, kalliot jäkälillä ja sammaleilla sekä ilman. Synkkää kuusikkoa auringon häikäisemän ruovikon vastapainona. Rantalepikko, hiekkaranta ja linnut. Näistä muodostuu paratiisi, jossa viihtyvät hirvet ja peurat. Lukuisista nuotiopaikoista päätellen en ihan ensimmäinen ihminen saarella ole.

Pikkubussi (91) kulkee vain koulupäivinä, mutta ei haittaa kun kesällä voi pyöräillä. Meren raikastava viileys onkin taivaallinen juuri hikisenä, itse polkien saavutettuna.  Paratiisisaaren löytämisen ilonkin jätän lukijalle, kartta käteen, venettä et tarvitse, mutta kumisaappaat jalkaan!

Itsekkäästi


Olen vuokrannut mökkiä, olen ollut ostamassa mökkiä ja onneksi viisaasti päätynyt osaomistukseen yhteiskäyttökiinteistössä. Ei tarvitse itse olla vastuussa kaikesta, niin kuin kotona. Mutta mistä oikeastaan haaveilen mökkeilyssä? - Siitäkö, että olisi aikaa viettää mökillä?

Sen tiedän, että viihdyn luonnossa.  Huomasin, että pystyn nauttimaan rauhallisesta ja vapaasta luonnossa oleilusta kaikkein eniten ihan ilman mitään mökkiä! Paras vain mennä luontoon silloin kun ehtii, eväiden kanssa, hyvin pukeutuneena ja mieluiten yksin. Maisemaa kannattaa vaihtaa sen verran, etteivät ajatukset ihan arkisissa kauppalistoissa pyöri. Silloin saan nautiskella ihan rauhassa kun ei ole ketään eikä mitään huollettavana. Mökillähän aika menee sen ylläpitoon.  Lisäksi paras sänky on kotona, sinne on hyvä palata illalla, puuhakkaana ja virkistyneenä niitä kotitöitä tekemään jotka olen päivällä jättänyt tekemättä. Suosittelen kaikille, varsinkin yksinhuoltaja-äideille.

Kun lisäksi kuljen julkisilla tai pyörällä, en tarvitse paljon rahaa tällaiseen elämäntapaan. Metsässä ei muuten ole mitään, mihin rahansa käyttäisi. Vain bussimatka maksaa. En siis tarvitse paljoakaan aikaa rahan ansaitsemiseen. Ehdin olla pienen lapseni kanssa nyt kun on sen aika enkä laiminlyö itseänikään.

Vieraileva bloggaaja
Tiina Mahrberg